Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Suomen kielen nauhoitearkistossa on säilynyt kaksi ääninauhaa, yhteensä n. 3 tuntia F.E.Sillanpään puhetta. On vain harvoja näytteitä Sillanpään vapaasta kerronnasta, enimmäkseen tallenteet ovat FES:n luentaa hänen omista teoksistaan.
Seuraavassa suora lainaus Pertti Virtarannan kirjasta ”F.E.Sillanpään puhetta”.
Katkelmassa kerrotaan äitini isänisän Heikki Lähteenmäen myllymatkasta. 

Tämä Heikki Efraim oli Kierikkalan Heikkilän talon torpan Lähteenmäen torppari ja hän oli syntynyt Heinijärven Luukilla v. 1827, myllymatka tapahtui 1880-luvulla. Hänen esipolvitaulunsa kohdassa Historiaa, ensimmäinen taulu.





    Haastattelu Herttoniemessä 13.1.1960



pv: Pertti Virtaranta
fes: F.E.Sillanpää



pv: No siinä oli viälä siihen aikaan kais se myllykin käynnisä?
fes: 0-oli oli! Minä stem muistan siittä — olen kais sej josain kertonukkis stek kun . . . kun tua se ... se kävi vain syksyn kevään, niinku sanottiin, ei syksyin ja keväin ku syksyn kevään se kävi vaan . . . tulvaveden aikana. Ja ste oli semmonel Lähteemmäen Heikki stes semmonej jok_ei osannuk kootakan sanoo, vanha äijän kar- . . . karmunkkeli sitten ni oli sinnek ka- . . . tullus sinnep pyhäyänä noin sitte. Taloilla oli ne kuur . . . kuus taloo ja kuus arkipäivää, niill_oli ne omat . . . arkipy- . . . mutta, sittek kuka kerkis sittes siinä pyhän vaiheesa ni sai tullas sinnes ste, jauhattaleej ja ... Lähteemmäen Heikkikis sittes sinnet tuli ja toi sitten ne, mitä halla ny ympyriäistä oli sinne . . . ulkopuolella oman ittensä. Ni, niin nin tuata, niin niin siinä stej ja ... pani ste, kovastim myllyn torin ja kaikki pani ste ... kahna — kahna on stes se, siinä kivien . . . viäresä kun, jauho alkaa kerääntyä, se on kahna — pani stes sen kaikki juakseej ja meni ste, vanha äijänkarmunkkeli, ni kylmäki oli ja semmonem meni sinnes Sillampään saunaan stem muka lämmittelecn. Ja totta kais se sinnen nukahti väsyneenä, raskaan . . . viikkotyän, tyäviikoj jälkeen ni äijä nukahti sinnes ste, Herran nimeen, sinnel lauteillej ja ... No sitte, äiteni taikka isäni kumpika kuuli sitte, sen semmosen. . .jalkamyllyn, niinku stä sanottiin, että jalkamylly, niin sen . . . kun se ... siältä se, viljan se ... loppuu se ... loppuu se — mikä se ny oli se joka siältä torista vuati sinnes se, kylä sillä tais joku nimi kans olla, mutta se ... niin se kivien ääni muuttuu se, se lakkaa, se kovenee taikka jolla- . . . tulee kalseammaksi semmonen, kunnei siä on niitä jyviä enää, ni äiteni taikka isäni stek kuuli, railakkaana tyvenenä yänä sänkyynsä että, siä nyt on asiat hullustij ja meni sinnek kiiruustij ja — sulki stem myllyn, päästi vintan alas ja — mylly . . . seisattu. Ei he, anto äijäm maatas siä saunasa ja, ja sitte heill_oli riamua sitte aamulla ku äijä heräs sittej ja huomas . . . toi, to- . . . tommonen evankeelisluteerilainen äijä tiätysti huamas että hän oli tehny . . . kauheen, nyt sittet tommosen trykveilin, trykveili semmonen, jaa trykveili on, se on ny oikeastaan vähän noin niinkuv virallisempi, se tryckfelistä tulee. Trykveili semmonen, virhe, virheasetclma ja, että hänelle oli nyt tullup prottamo. Prottamo oli kansas semmonen. Oliko se brottom-sanasta luantunu?
pv;  Kyllä kaiketi.
fes: Niin. Prottamo, »ett_olin nym maannut tällälailla ja sinnem meninkääs sinnep perkeleeseen» sano sitten. Kylä äiteni, Loviisa Vilhelmiina lisakintytär, tämä taiteilijaluanne, kuuli sen sittej ja riamunkiakaleesa stek kuuli ku hän tiäsi ste ettei . . . äijäll_ollum mitää (hätää), että ei olluk kivillem mitää erityistä tapahtunu. Kun niitä stet tavottiin niitä kiviä, semmonen oli semmonen hakkuri, kak- . . . joka oli keskellä, tommonen ett_oli kumpaankip päähän noin terävä . . . rauta, tommonen tom mil-, tommonev vankahko rautateos, keskellä se varrel läpi niinku vasarasa, mutta molempiim päät että sai kääntääs sten kun toinem puali tylsty nir ruvetat toisella. Että se ... että kiveen tuli niitä särmiä sinnes stä semmosta — kyllä ymmärtää, juu. Ja se oli takomista sitte. Niinkuu. . . . varsin läheisesti, niinkun . . . seppäkit takoo niin sillä tavottiin stes sillälailla. No niin »meninkääs sinnep perkeleeseen!»
pv; Se oli semmonel lahooni mylly sitten?
fes: Se oli kyläkunnan niin, se oli kyläkunnan, ne kuus taloo siinä ste, jokka sen ... oli rakentanuj ja ylläpiti ja hoiti ja ... ja pyhäyät sittep pyhän tianoot . . . pyhän, pyhän — mikäs sen tianoon . . .? Kyllä sill_oli joku nimi — pyhän kraama, pyhänkraamasa se ste oli vapaa, sittet taikka tommonej joutilas, pyhänkraamasa stes siä sai kuka kerkisi stem mennä. ». . . meninkääs sinnep perkeleeseen!»
pv: No kukas sitä myllyä noin hoiteli ja ... korjaili ja sillä lailla?
fes; Jaa, niin sitä joku stek kylä siä joku — kuka nyk kerkis se oli sittes siilon ku stä taottiin stä kivee, ei siä sem parempaa hointoo tarvittu. Se oli hointo sittek kun . . . tää tuli tää sana, se ei alkukiäleen ollenkan sisältyny, mutta sittek kut tuli se, niin se oli hointo sitte. Niin niin, se ännä siinä, se on kiäliopin, aivan . . . kiälem mukaista semmosta — luontua ja hointua, hointo. Niin siinä oli stes se, kylä kais se oli stes se ... Nikkilän äijä, kuka häntä tako sittes stä, niitä kiviä, ei siinä sem parempaa hointoo stet tarvittu. Siinä oli semmonel läpi sitte että jos sinnen nys stä, sitä täm rnailmar ryänää stes sinnel laattialle, laattia, jos sitä nyt tuppas tuleen noin että siihem meinas polkuja ruvetal luantuun nin sittej jon- . . . jonkimmoisella . . . siältä leppäpuskasta sittej jonkimmoinen kränä, kränä, tuatiij ja sillä sitte laka-…laastiin sieltä, siittä aukosta sinnej jokeem meneen sinne josta mentiin stes sinne, sinnem myllyn allej  josa oli ne siivet ja muut; siä oli myllystä tiätystim meni sinne, siin-oli oikeen , oikeen trappuset meni, trappuset niin. Niin sinnes se laastiin stej ja virta vei sitte.

                                                    '''''

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Em. Heikki Efraimin tytär, isotätini Tilda Lähteenmäki, myöhemmin Sand, oli myös vanhan murteen taitaja. Siitä seuraava lainaus:

 

 Eero Järventaustan kokoamasta kirjasta: Suoniemen sananparsia:

 

Tilda Sand, »Jylhän Tilta», s. 20. 6. 1869. Eläkeläinen. TS asui selkävikaisen Jussinsa kanssa Suoniemen ja Mouhijärven rajalla Jylhän asumusta. Jylhää asuessaan Tilta tuli tunnetuksi torimatkoistaan. Maanantaita vastaan yöllä hän aina ajoi hevosellaan Kauniaisten kylän läpi Siuron torille kaupitsemaan voita ja kananmunia. Lauantaita vasten yöllä hän ajeli taas Nokian torille. — Jylhän Tilta on ollut erinomainen murteentaitaja, sanan mestari, jota kirjailijat, mm. F. E. Sillanpää, ovat suosineet juttututtavanaan. Tässä joitakin isotätini muistelemia sananparsia:

Takana arkakin uskaltaa ajatuksensap paljastaa.

Ei o eloo, jolse o yritystä.

Eläppäs sittek kus oot kuallu!

Mitä emä veisaa, sitä poikanen rallattaa

Hommaa on sekik ku kirpullek kenkiä pujettaa

Ittekkukin onnensat tarttee

Ei jokahittest-ol leukariihellekkän

Jonse jouluna o, ei ok koskaan

Jumalakan ei tykkääk kepulikonsteista

Kaikkien pillim mukaan tanssaajasta ei o asioihin

Kyllä kankasta kutoo, kuhan istuun kerkiää

Karsailla silmillä nährääm pahaa hyväsäki asiasa

Kaik kauppamiähellä miälistelemistä piisaa

Kirjava hevonej ja kiukkunem miäs

Vaikka kissa kuppinsak kaatas, seki on miniän syy

Suu kiik kus oot, käyt viisaasta, vaikkas hölmö ootkin

Terveenä torvetaan, sairaana voivotetaan

Tyhjä ei tynnyrisä pysy, eikä valetta vannehrita

Semmonen tyä ku järkivärkkiki

Sev verran täytyy viisas ollav vaikka tyhmäki on, ette kirkkoom mek kiroon

Ku yänsä hyvin nukkuu, kyllä asiat aikonansak klaaraantuu

Leikki herrasväkee ku köyhä mustisansa

Huhkii ku homeli, mutte mitäät tu asiaks

Kiiru ku kirppuja taposa, semmosta tää elämä on

Käy ja kukkuu ku Soljam muarin piimä

Nätti ku plikka naitajesa

Torvee ku toimeton ämmä

Venkoo vanhoja, mutte uusista tiäm mitään

 

Yllä noin kolmannes Tildalta muistiinmerkityistä sananlaskuista, vertauksista ja sutkauksista. Osa suorasukaisista vanhan kansan sanonnoista sensuroitu pois tästä listasta. Yllä mainitussa kirjassa Tildan lisäksi noin 70 muuta suoniemeläistä  murteen taitajaa, joilta yli 4700 sanontaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tilda Sand, "Jylhän Tilta" 1953.

                                                               ***

Ylläolevalla kauppakirjalla Heikki Juhonpoika ostaa Lähteenmäen torpan hallintaoikeuden vuonna 1866.

Oheinen asiakirja julkaistu alkujaan Piirin julkaisussa n:o 2 v.1987.

mmm

mmm

Suomen Kuvalehti no: 37. 13.9.1958.

-------------------------------------------------------------------------------------

©2017 layout117 - suntuubi.com